Reissukevät 2019

No niin, viimeksi oonkin päivittänyt tätä blogia vuonna 2013 ja nyt heti perään vuonna 2019 :D Suosittelen ("suosittelen") lukemaan noita 6-7 vuoden takaisia tekstejä, hyvää sisältöä löytyy!

Olen juuri nyt lähdössä matkalle kevään ajaksi. Vuosi sitten pohdin - jälleen kerran - että mitäs sitäs haluaisinkaan elämässäni nyt tehdä. Reissukuume nosti päätään ja mietin, että oispa kiva lähteä pidemmälle reissulle ja ihan rauhassa tutkailla maailmaa ja seikkailla siinä sivussa. Tässä vaiheessa suurkiitokset menee ystävälleni Arvassalon Liisalle joka sanoi maagiset sanat: no mitä siun pitäis tehdä että voisit sitten lähteä? Ja siitä lähti reissun suunnittelu, ensin pienellä kypsyttelyllä (ja Ollin mukaan houkuttelulla) ja syksyn mittaan ihan käytännön järjestelyillä. Joten tässä sitä nyt ollaan! :)

Miulla on taskussa menolippu ja paluuta olen suunnitellut joskus kesäkuun aikoihin. Nyt ensin suunta käy Floridan niemimaalle, jossa Tampan kaupunki on tukikohtana parin viikon ajan. Siitä suuntana on Meksiko, eka mennään Yucatanin niemimaalle ja sit Tyynenmeren puolelle. Matkaseurana on helmi-maaliskuun ajan Olli ja tuolla Yucatanilla pari viikkoa myös Elsa ja Ilona. Aika kelpo kohteet ja huippua seuraa on tiedossa! Tällä hetkellä vielä hieman auki on, että minne suuntaan Meksikosta loppukeväästä, joten palaillaan tähän myöhemmin.

Yritän taas kerran päivitellä tätä blogia, mutta instagrammi on ehkä aktiivisemmin käytössä. Sieltä seikkailut löytyy @helmireissu-tilin kautta. Tervetuloa mukaan matkaan! Saa kommata :) :) :)

Lomalla.

Heiii!

No niin, pikkutauon jälkeen nyt kirjottelen. Tilanne Meksikossa on seuraavanlainen: työt on tehty ja reissu alkaa! Eli tosiaan perjantaina 5.7. oli vika työpäivä, Sharing Languages on ohi!

Näköjään oon viimeks kirjottanu ennen juhannusta, aikamoisen paljon on sen jälkeen tapahtunut kyllä. Viikot on kulunut työn merkeissä, myös muutamia pikkuretkiä kaupungissa ja sen ympäristössä on tullut tehtyä. Käytiin mm. Coyoacanissa uudemman kerran, samoin ku antropologian museossa, Xochimilcossa hulluttelemassa paateilla sekä muutamissa kemuissa. Queretaron viikonloppu sujui myös maukkaissa merkeissä mut en jaksa nyt kirjottaa siitä enempää, pysytään ajankohtaisemmissa asioissa :D Tässä postauksessa kerron Sharing Languages – projektin vikasta päivästä, muutamista kiinnostavista(ko) meksikolaisista ilmiöistä ja toki tästä reissusta jolla nyt oon!

Eli, projekti lopetettiin Global Village – nimiseen tapahtumaan, eli ns. kulttuurimessuille, johon jokainen meistä työntekijöistä valmisteli oman maansa pöydän, ideana kertoa kustakin maasta kiinnostavia juttuja vierailijoille. Mie ja Hanna oltiin raahattu Suomesta nameja, tummaa leipää ja Suomen lippuja ja lisäks paistettiin tarjolle marjapiirakkaa ja lihapullia. Kaikki ei menny ihan nappiin, sillä toiveenamme oli tehdä mustikkapiirakkaa, mut mustikoita ei löytyny vaan sen sijasta marjasekoitus ja jostakin syystä lihapullat ei kyl lainkaan näyttäny siltä miltä piti.. Vai mitä ootte mieltä:

Lihapullia, kumman valkuaisia

Myö ja Suomi-pöytä

:D

No mut hyvälle maistu tarjoiltavat, kaikki meni noin puolessa tunnissa :o Jostain syystä turkinpippurit ei maistunu niin hyvin, mut sehän kelpaa meille! Oltiin myös tehty tollasia infolappuja Suomesta ja väsäsin mahtavan (väsyneen) soittolistan, nyt on kyllä promottu kotimaata oikein urakalla. Jostakin syystä meksikolaiset onkin superinnostuneita Suomesta noin yleisesti, ne ei varmaan oo tajunnut mitä jäätävä kylmyys tarkottaa :D Global Village kesti sata tuntia liikaa meksikolaiseen tapaan ja sisälsi mm. miut kertomassa espanjaksi kokemuksistani tästä projektista jossakin infotapahtumassa minuutin varoituksella sekä kolmisenkymmentä kirjettä meidän opiskelijoilta (”HELMIIII muchas gracias fue un gusto conocerte quiero conocer Finlandia algun día no me olvides nunca te quiero besos” jne.) ja tietty ainakin 100 kuvaa :D Mut oli hyvä lopetus ja hauska iltapäivä!

Pari faktaa:

Kuplat.

Täällä on tajuton määrä kuplavolkkareita! Myös kuplatakseja.

Hollister ja Abercombie & Fitch.

Meksikolaiset rakastaa niiden (feikki)vaatteita, joka toisella on jommalla kummalla tekstillä tai logolla varustettu t-paita tai huppari?

Chili.

Joka ikinen ruoka sisältää chiliä.Oon ehkä maininnukki tän. Kuva chili-tiskistä markkinoilta.

No mames wei.

Eka lause meksikon espanjaa jonka oon oppinu.

Randomkuvia viikkojen varrelta:

Myyjä Xochimilcossa

Juan Posadan kuolemasta on kulunut 100 vuotta, kuva taidenäyttelystä.

Lempijuomani limonada <3

Mie keskellä suihkulähdettä :p

Reissussa!!

Jess vihdoin on saatu Meksikon eka osa päätökseen ja työt tehtyä! Projekti oli kokonaisuudessaan hyvä, rento ja opettavainen ja meidän oppilaat oli mahtavia. Aiesecin toiminta ei tietenkään aina vastannut ihan lupauksia, mut mie viihdyin. Mut on silti kyllä mahtavaa olla reissussa ja ulkona jättikaupungista! Raitista ilmaa! Tätä kirjottaessani istun bussissa (Elsa Jukkala ois jo oksentanu täällä, terkkuja!) joka mutkittelee pitkin kaposta viidakkovuoritietä pikkusten maya-kylien välissä.

Syön muuten juuri nyt aamupalaks sipsia, kitkattia ja pepsia, ahhhh ihanaa ja fressiä!! Näitä tuun kyllä kaipaamaan Meksikosta!! Nuut..

Lyhyesti reissustani:

Aika: 7.7. - ~5.8.

Kohde: Quintana Roon, Chiapaksen ja Oaxacan osavaltiot, Meksiko

Seurue: Quintana Roo: Hanna ja Eoghan. Chiapas ja Oaxaca: Hanna, Silvia ja Leo

Budjetti: Minimaalinen yllättäen :D Tästä lisää myöhemmin..

Quintana Roo, 7.7. - 13.7. (6 päivää)

Takana on siis noin viikko reissua, ja reitti oli seuraavanlainen: Mexico City – Cancun – Isla Holbox – Playa del Carmen – Akumal – Tulum. Kaks viimesintä kohdetta oli päiväretkiä, joille suunnattiin Playa del Carmenin tukikohdasta. Tässä tosiaan vielä kartta reitistä:

Meksikon kartta, kaikki reissualueet suurinpiirtein ympyröitynä

Reitti Quintana Roon alueella

Aivan uskomattomia paikkoja!! Huhhuh mitä maisemia, sairaan kivoja ihmisiä, vaikka mitä eläimiä ja jatkuva hiki kerta Karibian meren ja Meksikonlahden trooppisilla alueilla oltiin. Kerron nyt lyhyesti mitä tein, söin, nukuin ja muuta kiinnostavaa. Pikkuseikkailujakin mahtuu ylläri mukaan :D

Cancun nyt on aivan turha kohde, joten siellä oltiinkin vaan yö koska lento saapui paikalle myöhään. Kaupunki on sikakallis, täynnä rasittavia jenkkituristeja ja ylihintaisia klubeja. Majotuttiin yö ihan söpössä hostellissa Hostal Hainassa, hintaan 14€/pää sisältäen kelvollisen aamupalan:

Seuraavana aamuna aikaisin, noin puoli kasilta, oli aika siirtyä Isla Holboxille. Tosiaan enimmäkseen kulkeminen reissun aikana tapahtuu bussilla: ne on täällä turvallisia, järkevän hintaisia ja muutenkin oiva tapa liikkua. Mexico City – Cancún- väli ois kestänyt 24h bussilla ja maksanut enemmän kuin lento, joten siks päätettiin alottaa reissu siirtymällä ilmateitse toiselle laidalle maata :p Mut siis, bussilla Isla Holboxille. Haluttiin mennä sinne, koska matkakaverini Hanna oli lukenut jostain (..) että heinäkuussa valashait, nuo merten jättiläiset, kokoontuu jonnekin saaren lähettyville kutemaan ja että niitä pääsee kattelemaan lähietäisyydeltä. Saari vaikutti muutenkin kiinnostavalta, vähän syrjässä olevalta ja trooppiselta, joten sinne siis. Bussimatka Cancún – Chiquila (Isla Holbox): 2. luokka (hiki ja ahdas), hinta MX$94 (n. 5,5€), kesto 3,5h. Bussin jälkeen hypättiin lauttaan pikkuisesta Chiquilan kylästä, ja paattimatka saarelle kesti puolisen tuntia ja maksoin MX$70 eli n. 4,5€. En tiiä kiinnostaako ketään nyt nää tarkat hinnat, mut laitan ylös kuitenkin :D

Oltiin varattu majoitus Ida y Vuelta – nimisestä camping/hostellista, kahden hengen huone omalla kylppärillä maksoi n. 12€/pää yöltä. Kelpo hinta todella kodikkaasta ja uudesta bungalowsta! Riippumattopaikka hostellissa olis ollut noin kympin yö. Hostelli oli superviihtyisä, hyvin ylläpidetty ja rento. Respassa työskentelevä slovakialaisjätkä Tomas antoi hyviä vinkkejä ja oli muutenkin avulias. Ainut miinus tuli kahtena ekana yönä katkenneista sähköstä (hiki virtas ku ilmastointi katkes) ja vedestä, mut se nyt ei varsinaisesti ollut hostellin vika sillä koko kortteli oli pimeenä.

Ida y Vuelta, kylttejä

Ja ahhh Isla Holbox. Pala paratiisia! Saaren kokonaispinta-ala on vaan jotain 40km2 ja asukkaita Wikipedian mukaan vajaa 1200. Saarella on aika useita hotelleita, hostelleita ja majataloja, mut turisteja suhteellisen vähän. Saaren kadut oli hiekasta, monet käveli joka paikkaan ilman kenkiä ja joko pyörä tai golfkärry oli suosituin kulkuväline. Merivesi oli lämmintä ku mikä ja hiekka valkosta. Todella rentoa ja kiireetöntä, kelpas siis. Ainut miinuspuoli saarella oli hieman korkeet hinnat, lähes kaikki kun pitää tietty raahata paikanpäälle mantereelta eikä esim. hedelmät kookosta lukuunottamatta kasva Isla Holboxilla. Mut ei nyt silti mitenkään mahottoman kallista ollut ja kala ym. merenelävät oli 100varmasti tuoretta :)) Oltiin Hannan kans jo ihan fiiliksissä hostellistamme, jonne saavuttiin ekana (golfkärrytaxilla tietty), mut kun nähtiin meri ekan kerran niin jihuuu!

Golfkärry-taksi

Oltiin loppujenlopuks Isla Holboxilla yks päivä enemmän kun oltiin suunniteltu, sillä jotenkin ei huvittanut lähteä. Näin kului päivät: ekana päivänä kateltiin, oltiin rannalla ja uitiin, syötiin hyvää salaattia rantabaarissa ja tutustutiin Gonzaloon, yhteen baarin työntekijöistä. Tietenkin se kutsu meidät illalla mukaan jonkun työkaverinsa synttäreille, ja myöhän mentiin.Ohjelmassa oli vitsikkään videon kattomista ja oluet, koominen hetki et myö oltiin siellä joukon jatkona. Käytiin ajoissa nukkumaan, sillä seuraavana päivänä ohjelmassa oli VALASHAIT! Päiväretki kesti aamukasista noin viiteen, ja sisälsi valashaiden kanssa uimista, delfiinien ja flamingojen bongailua sekä eväiden syöntiä joessa :D Uskomaton päivä, kuvia valashaista miulla ei tietenkään oo mut.. Hintaa retkellä oli kyllä aika paljon, n 70€, mut oon tullu siihen tulokseen että oli se sen arvosta. Paha olokin pääs vähän yllättää ku vene keikku niin paljon, melkein kaikki seurueestamme oksenteli, mutta se ei haitannut suuresti loppujen lopuks. Upeeta. Illalla yks paikallinen jätkä Flori kokkas meille tosi hyvää hummeria ja hengailtiin. Käytiin parilla ja nautiskeltiin käsittämättömän siististä auringonlaskusta<3

Seuraavana päivänä suunnattiin kalalle :D Eoghan liitty seuraan iltapäivällä. Otettiin rennosti ja kuljeskeltiin, syötiin taas hyviä kalaruokia. Se ilta alko hyvin ja päätty todella huonosti :D (Sori aika tiivis kertomus...) Mentiin parille juomille sen Gonzalon kanssa ja oli mukavaa. Hannalle tuli kuitenkin vähän paha olo ja hän lähti unille. Kävi ilmi, että oksuhan se taas tuli häneltä. Mie jatkoin hengailua ja metsästin vettä Hannalle, mutkia matkassa, kerron tarkemmin jos jotakin kiinnostaa :D No, lopulta miekin pääsin perille bungalowhomme veden kanssa ja kävin unille, kun yhtäkkii heräsin siihen et aivan kamala olo ja oksu tulee. Koko yö meni sit vessassa ja seuraavana aamuna tuntu että kuolen, en tuu ikinä selviimään n. viiden tunnin heiluvasta matkasta Playa del Carmeniin. Mietittiin jo et pitäskö jäädä vielä yheks yöks Isla Holboxille, mut päätettiin kuitenkin selviytyä eteenpäin. Ihan hyvin se lopulta meni vaikka en muista paljookaan matkasta mitään, piti keskittyä hengittämiseen :D

Tiivistetysti Isla Holbox: täydellisiä päiviä, karmeita öitä.

Muutamia kuvia, en ehtiny käydä läpi kaikkia. Facebookkiin tulee lisää!:

Reitti meiltä rannalle.

Ahh.

Saaren katuja.

Paras otos minkä nappasin delfiineistä..

Sit torstaina 11.7. saavuttiin siis Playa del Carmeniin. Majapaikkana toimi Casa de Shiva, kolmen hengen huone omalla kylppärillä 10€/pää, jes. Paikkaa piti hauska jenkkijätkä Marcus ja majatalo oli oikein kiva. Vähän kaukana keskustasta, mut taksimatka kustansi n. MX$30 (n. 1,7€) tai bussilla MX$5 (n. 0,30€) ja kesti kymmenisen minuuttia, juuri hyvä. Ekana iltana ei tehty juurikaan mitään, miulla ja Hannalla oli tosiaan aika heikko olo vielä.. Käytiin syömässä halpaa ja hyvää kiinalaista ja mentiin aikasin nukkuu. Tarkotus oli ollu lähtee kattelemaan Playa del Carmenin yöelämää, mutta ei pystynyt ihan. Ensin meillä oli ollu tarkotus olla vaan yks yö Playassa ja siirtyy Tulumiin seuraavaks yöks, mut majapaikka oli sen verran hyvä että päätettiinkin olla 2 yötä siellä ja tehdä vaan päiväretki Tulumiin. No, seuraavana päivänä lähettiin kattelee Playan kuuluisia rantoja. Oli nättiä, turkoosia vettä ja aikalailla enemmän jengiä kun Isla Holboxilla :p Törmättiin sattumalta kadulla Chrisiin, yhteen jätkään johon Eoghan oli tutustunu hostellissaan Cancunissa, ja tuumailtiin yhessä et ois kiva mennä snorklaamaan johonkin. Etittiin paikkaa mut ei oikein löytyny mitään, ois pitäny mennä veneretkelle kauemmaks, riutalle. Ei haluttu mennä niin mentiin syömään, johonkin random argentinalaiseen kuppilaan. No, kuinka ollakkaan sen paikan työntekijä sattu mainitsemaan Akumal – nimisen rannan noin puolen tunnin bussimatkan päässä, jossa vois snorklailla jättikilppareiden kanssa ihan ilmatteeks!No myöhän päätettiin lähteä sinne. Walmart, snorkkeli kehiin. Oli kuulemma halvempaa niin kun vuokrata yks, hiton turistit. Pikkubussimatka ja perillä oltiin. Tarina jatkuu myöhemmin, sillä nyt en jaksa enää kirjottaa ja huomasin että tää on aika surkee teksti :D Kerron ens kerralla loput Playa del Carmenista ja Tulumista ja laitan kuvia sieltä, sekä tietenkin täältä San Cristobal de las Casasista.

Ootte mielessäni!

<3Helmi

ps. Ilosaari ois kaikesta tästä huolimatta kelvannu!

True Mexican Experience part I

Hola hola,

täällä taas! Nyt on vähän arki alkanu Meksikossa, eli työt alko viikko sitten maanantaina. Tässä postauksessa kerron työstä, talosta, ruuasta, ja Meksikon ihmeistä.

Työnkuva: opettaa englantia kielikylpy-henkisesti (eli jutellen, ei niinkään kielioppia tms.) undergraduate – opiskelijoille, eli noin 16-21 -vuotiaille meksikolaisille. Töitä on ma-pe ja vähän viikosta vaihdellen eri tuntimäärä mutta ekalla ja tokalla viikolla mulla on yks tunti/päivä, eli töitä on klo 9-11. Ei lainkaan paha :D Projekti toteutetaan yhteistyössä kahden eri yliopiston kans, eli kahdella eri kampuksella ympäri kaupungin. Osa tunneista pidetään yksin ja osa jonkun kanssa. Mie olin ekan viikon vuorossa Chiekon, USA-japanilaistytön kanssa. Meiän ryhmä oli tasoltaan intermediate ja osallistujia on 14. Ja aiettä miten näpsäkästi kaikki alkokaan! Meillä oli nasta ryhmä ja hauskoja hemmoja ja ne oli innokkaita osallistumaan. Viikon teemana oli kulttuurit ja vertailut, pidettiin PowerPointteja, juteltiin, pelailtiin ja muuta. Tällä viikolla (kuten myös kahella seuraavalla), oon vuorossa Hannan kanssa ja ryhmän taso on advanced. Viikon teemana Social Impact ja pikkuhiljaa valmistaudutaan viikon tunteihin :D Mut siis mukavaa duunia.

Talo jossa asun. Meitä on 23 työntekijää projektissa, ja asutaan kaikki samassa talossa eli ns. trainee's housessa. Talosta löytyy kaksi kerrosta ja kattoterassi. Alakerrassa on patio, keittiö, oleskelutila (jossa tosin tällä hetkellä on vaan kaks patjaa ja hylly :D) ja ruokapöytä. Vessa. Yläkerrassa on makkarit (3kpl), vessat (2kpl) ja halli jossa on 2 kerrossänkyä. Aika tiivistä on mut hyvä tunnelma! Vähän ku hostellissa. Miuta vanhaa siivousintoilijaa (..) meinaa vähän ärsyttää ku jengi ei osaa lainkaan esim. tiskata, viedä roskia tai heittää vanhoja ruokia pois. Oon kirjottanu viestejä projektin FB-ryhmään mut kukaan ei oikein tunnu ottavan miuta tosissaan :D Meidän lisäks talossa majottuu Miguel, talonmies, joka pitää huolta talosta, siivoo sen kahdesti viikossa ja vie roskat pois. Käytetään naapurin nettiä joka sattuneesta syystä on jatkuvasti tukossa, jääkaappia ei löydy ja vesi katkeilee millon sattuu, mutta ei mitään haittaavaa, meno on hyvä.

RUOKA. Meksikolaiset syö ainakin ruokia nimeltään tacos, enchiladas ja tortillas. Maissia, erilaisia lihoja, tomaattia ja sipulia käytetään melkein kaikessa. Limon, sal & chili on yleisimmät mausteet jota miun huomioiden mukaan laitetaan kaikkeen aina lihasta hedelmiin :D Oon huomioinu, että ite annokset (kuten tacot) ei oo tulisia, vaan niihin lisättävät kastikkeet on. Yleensä kastikkeita on esim katuravintolassa tarjolla neljässä kipossa, eri vahvuisina ja niitä voi jokainen oman makunsa mukaan lisäillä. Mie oon lisäilly muutamia tippoja :D Vaikka maut onkin hyviä, niin täytyy myöntää etten ihan joka päivä haluu syödä tacoja, ne on vähän tunkkasia. Onneks talossa on muitakin joiden kaa voi valmistaa muita ruokia, ja koska tuoreet sairaan hyvät hedelmät ja vihannekset on paitsi halpoja (esim. kilo mangoja on n. 1,5e) myös helposti saatavilla lähitorilta, on niitä tullu syötyy aika paljon. HP! Miun suosikkeja on tällä hetkellä täydelliset avokaadot, sekä lime ja korianteri kaikissa ruuissa. Ahh.

La Casa de Toño, mainio!

 Herkkupalasalaattia, avokadoja!

Hanna, mie ja Silvia katukeittiössä tacoilla.

Jalkapallo. Viime viikon tiistaina suunnattiin jollakin kokoonpanolla kattoo Meksiko-Costa Rica -matsia Estadion Atzetacalle. Niin kun linkistä näkyy, kyseinen stadioni on maailman kolmanneks suurin ja vetää yli satatuhatta ihmistä, käveltiin varmaan parikymmentä minuuttia ympäri sitä ennen kun oikee sisäänpääsyportti osu kohdalle. Matsi oli vuoden 2014 MM-kisojen karsintaottelu eikä kai vielä mikään supermerkittävä. Itse pelissä ei tapahtunu kummemmin mitään, joten keskityin fiilistelee tunnelmaa. Ihmisiä oli mielinmäärin paikalla ja menomatkamme peliin kesti jotain pari tuntia :D Huvittavin hetki kyllä tapahtui pelin puoliajalla. Seisoskeltiin Hannan, Silvian ja Alexin kans käytävällä ja rupateltiin jotain, kun joku meksikojätkä tuli kysymään että voiks se ottaa kuvan miun ja Hannan kans. No, tietenkin lupauduttiin vähän huvittuneina, kun yhtäkkii paikalle ilmesty muitakin jotka halus kuvaan ja muodostu jono? Ollaan nyt sit parinkymmenen meksikolaisen kuvissa eikä kukaan niistä kysyny esim. mistä tullaan tai keitä ollaan, jotenkin koomista. Täällä ei tosiaan turistikohteiden ulkopuolella kyllä näy vaaleita henkilöitä joten meistä on otettu muutama muukin otos joko kysymällä tai esim. auton ikkunasta. Kai ihan hauskaa?

Stadion ulkopuolelta

 Joukkueet.

Mie, yleisö ja Corona. Surkee tuo lippu poskessa,pitäs olla Skodan poskitarroja.. heheh

Korruptoituneet poliisit. Perjantaina suunnattiin vähän juhlimaan kaupungin keskustaan, tarkemmin sanottuna ”homojen kaupunginosaan” Zona Rosaan josta löytyy runsaasti kuppiloita, baareja ja klubeja. Meksikossa alkoholin nauttiminen kadulla on ankarasti kielletty, mutta varoituksista huolimatta mie, Hanna ja Stephan päätettiin tietenkin juoda eväsoluet Reforman (yks kaupungin pääkaduista) varrella istuskellen. Ehdittiin just istahtaa penkille ja ottaa kulaukset, kun kaksi pyöräpoliisia saapu paikalle. Tarina on pitkähkö, mutta sain seliteltyä ja vähän huijattua, joten vältettiin putka ja maksettiin n.7 euroa/henkilö korruptiosakkoa. Kysyin huvikseen maksun jälkeen kuittia, pollari vaan mumisi jotain ja lähti kiireellä :p Eli tosiaan poliitikot eikä poliisit kerää täältä suurtakaan luottamusta, ja sen perusteella mitä oon kuullu ja kokenu niin jotain mätää niissä saattaa olla.

Pyramidit. Ja tarinat jatkuu :D Sunnuntaina kohteena oli Teotihuacan. eli muinainen pyramidialue n. 40:n kilometrin päässä kaupungin ytimestä. Valehtelin Facebookissa ja kirjotin että kyseessä ois atsteekkipyramidit, näin ei suinkaan ole. No, ehkäpä tuo Wikipedian linkki kertoo kaikesta paremmin kun mie mutta tosiaan ikiaikaisia pyramideja oli nähtävillä. Palkattiin opas, joka kertoili meille mielenkiintoisia tarinoita ja yksityiskohtia alueesta. Todella vaikuttavaa historiaa ja kiinnostavia juttuja!

 Mie ja meksikolaiset koirat.

 Kuun pyramidi ja sen ympäristö.

 Mie ja Silvia ja Auringon pyramidi.

Hanna ja mie aurinkopyramidin päällä.

Viikonloppu sujui siis meksikolaisissa merkeissä :D Tosiaan lauantaina oltiin yhen meksikolaisen tytön, Azulin perheen ”kesämökillä”. Meitä oli matkassa mie, Hanna, Silvia, saksalaiset pojat ja muutama mehikaano. Mökki sijaitsi rivitaloalueella n. 1,5h ajomatkan päässä Meksiko Citystä ja alueelta löytyi mm. mahtava uima-allas ja hienot vuorimaisemat! Uitiin, otettiin aurinkoo ja illalla grillailtiin. Rentoo ja kivaa ja oli ihanaa päästä hengittelemään raikasta ilmaa saasteiden siijaan. Illan jännittävin hetki koettiin, kun iltaa istuessamme talo alko yhtäkkii vavahtelemaan. Kävi ilmi, että maanjäristyshän se. Onneks meksikolaiset tietää miten toimia järistyksen tapahtuessa, joten kiirehdittiin ulos talosta ja tsekkailtiin maan liikkeitä. Ei järähdelly kauan, joten palattiin sisälle. Oikeestaan vasta seuraavana päivänä kuulin miten isosta järinästä oli ollut kyse kun luettiin Suomen uutisia ja Facebookissa kamut kyseli oonko ok. Mut tosiaan mitään vakavampaa ei käynyt onneks, kukaan kaupungissa ei loukkaantunut. Kuvia kesäpaikasta:

 Uima-allas iltasella.

 Mie RILLAAN

Uima-allas alue ja maja yöllä.

Sellasta tällä kertaa! Mielenkiintoista ja mukavaa elämää täällä. Reissusuunnitelmat loppukesän varalle alkaa tarkentumaan: ostettiin just lennot Cancuniin, eli suunnataan jollakin kokoonpanolla Yucatanin niemimaalle lähes viikoks, sieltä sit noin viideks päiväks Chiapaksen alueelle ja päiväretkelle Guatemalaan, ja sit sieltä oleskelemaan Tyynen valtameren rannikolle loppuajaks! Aijai, en malta oottaa matkoja, mahtavia kohteita tiedossa! Kerron myöhemmin tarkemmin mihin matkaan. Ens viikonloppuna mennään kuitenkin Hannan kans Queretaro-nimiseen kaupunkiin, siellä asuu Hannan kamuja. Pitää keksii jotain juhannusteemaista ohjelmaa :) 

Saa kommaa!

<3Helmi

Randomkuva Coyacanista:

Ensivaikutelmia!

Meksikosta päivää, buenos días!

Nyt tän tekstin kirjottamisen aikaan oon ollu Meksikossa kuus täyttä päivää ja puolikkaan, huhh tuntuu kyllä aika paljon enemmältä sillä paljon on ehtiny jo tapahtuu. Tässäpä nyt vähän kerron sit ensivaikutelmia tästä ennenvalloittamasta (oikea sana?) maasta ja siitä mitä enemmän ja vähemmän erikoisia juttuja oon tehny. Voin varottaa että en oo ottanu yhtään kuvaa täällä ja teksti voi olla aikamoista selostusta :D ens kerralla lupaan jonkun otoksenkin!

Saavuin siis Mexico Cityn kamaralle perjantai-iltasella 31.5. Miuta vastassa oli joukko meksikolaisia, Aiesecin eli tän organisaation minkä kautta oon päätynyt tänne, tyyppejä. Niillä oli kyltit ja kaikki, eli vastaanotto oli riehakas ja jotenkin tyypillinen sen mukaan mitä ajattelin etukäteen meksikolaisista :p sit eloni täällä alkoi tietenkin oottamisella, eli hengailtiin lentokentällä nelisen tuntia ja ooteltiin saksalaista poikaa saapuvaks. Nyt tiistaina muutettiin kaikkien täällä nyt olevien vapaaehtoistyöntekijöiden (eli traineeden) kanssa samaan taloon (tästä lisää myöhemmin), mutta perjantaista tiistaihin majoituin yhen paikallisen jätkän Carlosin talossa, jossa asu myös hänen perheensä (vanhemmat ja veli). Miun seurana oli myös se perjantaina tänne saapunut saksalainen poika. Perhe oli tosikiva ja piti meistä hyvää huolta ja oli kiva nähä vähän miten perusmeksikolainen perhe elelee!

Täytyy kyl sanoa että ekat päivät täällä ei ollu helpoimpia. Oli aika sekavaa kaikki, ei mitään tietoo mitä tapahtuu, koti-ikävä puski pintaan ja lisäks olin kummallisesti vähän kipee. Tosiaan odoteltiin koko ajan jotain ja oli vaan jotenkin hankalaa olla. Olin ehkä kuvitellu että siitä vaan heti tykkäisin olla täällä ja kaikki ois hyvin, joten odotukset ei kohdanneet todellisuutta :D No, onneks meno on nyt jo ihan toinen, kerron tästä kohta lisää. Mut alkupäivistä:

Lauantaipäivä sujui superhelteisissä merkeissä. Mentiin muutaman traineen ja meksikolaisen kanssa Chapultepecin puistoon ja linnaan. Kiinnostava paikka ja Meksikon ainut linna. Joku museokin oli. Linnassa vierailun jälkeen vaellettiin kaupungin pääkatua, Reformaa pitkin. Kaupungissa on menossa Feria de las Culturas tai jotain, eli katu oli täynnä ihmisiä jotka kierteli eri maiden kojuilla (Suomikin löyty). Lopulta päädyttiin suosittuun ja hauskaan ravintolaan nimeltä Casa de Toño syömään ja ahh pääsin ekaa kertaa meksikolaisen ruuan makuun! Ruuasta lyhyesti: lime ja chili. Teen jossain vaiheessa ihan oman ruokakertomuksen täältä, sen verran kaikkee hyvää löytyy :D

Sunnuntai otettiin iisisti. Käytiin Carloksen ja hänen vanhempiensa kanssa kauppakeskuksessa ostamassa tarpeellisia juttuja kuten adapteri (en ollu tietenkään ajatellu et sellanen pitäs olla) ja paikallinen puhelinliittymä. Miun meksikolainen numero on muuten +52 5547810768, saapi soitella ja laittaa tekstareita! Loppupäivä syötiin ja oleskeltiin.

Maanantai ei ollu miun lempipäivä. Oltiin menossa saksalaisen pojan ja Carloksen kanssa metrolla keskustaan jossa muut traineetkin oli, kun yhtäkkii miulle tuli joku kreisi pahan olon kohtaus, tuntu että pyörryn ja oksennan samoin tein. :o Oli kummallista kun en oo ennen kokenu moista! No, kiiruhdettiin ulos metroasemalta, otettiin taksi ja palattiin Carloksen taloon ja ryntäsin oksentaa :o----- Arveltiin, että Mexico Cityn ohut ja saastunut ilma (ollaan n.2200 metrin korkeudessa), uuteen paikkaan muuttaminen ja liian vähäinen vedenjuonti ois aiheuttanut tuon jutun. Joten loppumaanantai suju vähän surkeissa merkeissä, miulle tuli hullu koti-ikävä ja jouduin vaa makoilemaan, mutta olo onneks helpotti nopeesti ja Carloksen äiti piti miusta hyvää huolta :) .

No, tiistaina alko hommat sujuu paremmin jess. Päivä oli pitkä: aamulla muutettiin tänne trainee's houseen, siitä lähdettiin käymään isossa kaupassa ruokaostoksilla (kesti ikuisuuden koska meitä on joku parisenkymmentä täällä) ja sit sieltä suoraan suunnattiin Museo de Antropologían, eli antropologian museoon jossa esillä on todella kattavasti maailman ja Meksikon eri alkuperäiskulttuureja. Museo vaikutti tosi mielenkiintoselta, mut harmittavasti voimat oli aika lopussa enkä jaksanu kierrellä kun pintapuolisesti Atsteekkien ja Mayojen osastoilla, mut tuonne museoon aion palata kyllä. Opin ainakin sen että aikoinaan Mexico Cityn paikalla on ollut suuri järvi, joka nykyään on haudattuna jonnekin tuonne kaupungin alle :o Museon jälkeen ooteltiin taas jotain ja käveleksettiin ja lopulta mentiin isoon kauppakeskukseen syömään. Söin mäkissä ja ihmettelin kun ketsuppi ei ookkaan täällä nimeltään ketchup vaan catsup? Mut jotenkin kummasti tuon tiistai-iltapäivän aikana miun mieliala parani kun taikaiskusta ja sen jälkeen kaikki on ollu todella mukavaa! :)) Oli kiva päästä tutustumaan muihin työntekijöihin ja kattelee kaupunkia, ehkä se vaikutti.

Keskiviikkona oli erikoispäivä kyllä. Meille sanottiin tiistaina illalla, että huomenna on ohjelmassa todella tärkeiden ihmisten tapaamisia että pukeutukaa formaalisti ja olkaa nättejä. Puin päälle mekon, meikkasin ja yritin parhaani mukaan totella ohjeita. No, suunnattiin läheiselle yliopistolle, sen liikuntasaliin, jossa meidät ohjattiin salin yläosaan istumaan (tuli vähän mieleen Meerin vanhojentanssien yleisökatsomo, terkkuja sinne!) ja kun aloin kattelee ympärilleni nii kävi ilmi että oltiin jonkunlaisessa robottikilpailussa? Kysyin että mikä tää juttu on, niin tosiaan kyseessä oli ekaa kertaa Meksikossa järjestettävä kansainvälinen robottikilpailu ja sen avajaiset. Tultiin Hannan (kiva suomalainen tyttö joka on kans tässä samassa projektissa) kans siihen tulokseen että myö oltiin se kansainvälisyys :D No ei, oli siellä paikalla useiden maiden suurlähettiläitä ja muita arvovieraita, mut aika ihme tilanne kyllä oli. Siellä kökötettiin mekoissa ja muissa kravateissa katsomossa kuuntelemassa tervetuliaispuheita. Ihmettelin, että missä niiden tärkeiden ihmisten tapaamiset on, kun yhtäkkii meksikolaiset oppaamme Aiesecista pyys neljä-viis traineeta mukaansa ja myöhemmin kävi ilmi että ne oli käyny moikkaamassa järjestävän tahon eli Instituto Politecnico Nacionalin johtajatarta. Sillä aikaa myö muut mentiin ulos ja ihmeteltiin ja ooteltiin pihalla hetken aikaa. No, seuraavaks kävi ilmi päivän jatkosuunnitelma: lähetään käymään Coyoacanissa, yhdessä Mexico Cityn kaupunginosista.

Coyoacan olikin sellanen paikka missä olin halunnu käydä, joten extempore reissu kelpas. Lähettiin noin tunnin kestävälle matkalle eri kulkuneuvoilla ja pikkuhiljaa maisemat muuttu ihan erinäkösiks kun ne on kaupungin keskustassa. Hieman huvittavaa oli se, että kaikki meistä oli niissä formaaleissa vaatteissaan ja loppujen lopuks mie en ainakaan tavannu ketään "merkittävää ihmistä" :D Mut ahh Coyoacanista tykkäsin kovasti, se on ollu aikoinaan kylä kaupungin rajojen ulkopuolella ja vilissy kojootteja, siitä tuo nimi. Kaupungin laajennuttua myös Coyoacanista tuli yks kaupungiosa. Mm. Frida Kahlo eli elämänsä Coyoacanissa ja nykyään paikka on tunnettu myös opiskelijoiden, taiteilijoiden ja muiden hengailijoiden alueena. Mukavaa oli siis kuljeskella ympäriinsä! Osa jengistä meni käymäänn Frida Kahlon kotimuseossa, mut mie ja muutamat muut keskityttiin ottaa rennosti yhessä kuppilassa pääaukion reunalla :p

Torstaina meille pidettiin koulutusta tulevaa työtä (alkaa siis maanantaina) varten ja oli muutakin jotain "virallista" ohjelmaa. Illalla mie, Hanna ja saksalaiset pojat suunnattiin Plaza Torresin kauppakeskukseen ja taas kerran Casa de Toñoon syömään. Ilta sujui hengailun ja oluensiemailun merkeissä. Kiva, iisi päivä.

Nyt varmaan ei jaksa kukaan lukee tätä päivä kerrallaan etenevää sepustusta, mut viimesiä viedään :D Tänään perjantaina meillä on ollu kokonaan vapaapäivä<3 Oon tehny seuraavaa: heräsin klo 9, kävin lenkillä (täällä ei oo oikein metsää tai muuta lenkkipolkua, niin kipittelin tuossa läheisen ison avenidan keskiosiossa, vähän surkuhupaisa lenkkipaikka mut kelpaa!), söin aamupalaa (joka oli mm. tuoretta meloonia, mangoa, avokadoa, ahh tuoreet ja edulliset hedelmät täällä on täydellistä), sit otin vähän aurinkoa (mut tunnin jälkeen kylvin hiessä nii ei viittiny sit enää) ja nyt oon hengaillu rauhassa täällä talossamme. Illalla suunnataan pikkuseurueella Condesan kaupungiosaan illalliselle ja juomille! Condesa on vähän niinku Mexico Cityn Punavuori mitä oon ymmärtäny :D Kerron ens kerralla oonko ymmärtäny oikein.

Mut sellasia päiviä! Sori aika pitkäveteinen sepustus mut kun pääsin vauhtiin niin en voinu lopettaa. Ois paljon kerrottavaa asioista täällä, mut ens kerralla sit. Eli lyhyesti: Mexico City vaikuttaa näin ensisilmäyksellä kaoottiselta mutta jotenkin tosi kiehtovalta jättikaupungilta. Ensivaikeuksien jälkeen viihdyn kyllä ja varsinkin nyt kun alkaa jo hahmottamaan ympäristöä ja liikkumista täällä, niin on mukavaa. Kerron ens kerralla kulkupeleistä mitkä täällä on käytössä, tästä talosta jossa asun, työstä tarkemmin ja ihmisistä täällä. Niin ja ruuasta.

Tosiaan vielä kertauksena miks oon täällä ja mitä teen: oon Aiesec-nimisen organisaation kautta vapaaehtoistyössä opettamassa englantia undergraduate-opiskelijoille. Projekti kestää 4 viikkoa eli loppuu 7.7., mulla on lentolippu Suomeen 7.8., joten nopsasti laskettuna siinä on sellaset reilut 4 viikkoa aikaa tutkiskella Meksikoa! Eka viikko, eli 7.7.-14.7. reissataan varmaan jonkunlaisella trainee-kokoonpanolla sillä tuo viikko on osa tätä projektia mut varattu reissaamiselle, mut sen jälkeen jää vielä hyvin aikaa katella ympärilleni. Ens kerralla kun kirjottelen blogiin niin toivon että matkasuunnitelmat on jo tarkentunu, mut tällä hetkellä haluaisin suunnata Yukatanin niemimaalle ja Oaxacan osavaltioon.

Sellasta täältä! Hengissä ollaan, koti-ikävä ei oo liian paha enää ja muutenkin mukava olla. Yritän ens kerralla kirjottaa myös hauskemmin :D Jos joku haluaa kortin täältä, niin osoitteita voi ilmottaa miulle! Ootte mielessäni, terkkuja! Besos!

<3Helmi

Täällä taas!

Hei hei heii! 

Helmireissu herää henkiin noin vuoden tauon jälkeen, tervetuloa tervetuloa! Viimeks olin reissussa keväällä ja kesällä 2012 Hollanninmaalla ja Ranskassa (josta nyt näköjään en kovista lupailuista huolimatta saanu kirjotetuks riviäkään pah), tällä kertaa matkakohteina on Portugali (Peniche ja Lissabon) ja Meksiko (ainakin Mexico City, muut reissut vielä avoinna)! Koska en lainkaan tiedä millasen nettiyhteyden päähän meen Meksikossa, niin en nyt lähde lupailemaan turhia tän blogin päivittelyn suhteen, mut teen parhaani että jotain kertomuksia tulis kirjotettuu!

Tällä hetkellä istuskelen Madrid-Bajarasin lentokentällä, oottelen Mexico Cityyn suuntautuvan lennon lähtöä. Tulin tänne Lissabonista aamusella. Joten, tän julkaisun aihe on tuo juuri päättynyt Portugalin retki. (huom! oon kyllä nyt jo Meksikossa, mut en päässy aikasemmin julkasemaan tätä päivitystä)

Lähdin Portugaliin lomailemaan viime kesän Ranskan tyttöjen + parin vahvistuksen kanssa. Meitä oli siis matkassa kuusi tyttöä ja kohteena tarkalleen ottaen Peniche, pikku kylänen n. 1,5 tunnin ajomatkan päässä Lissabonista. Miks Penicheen? No koska tarkoituksena oli surffata (kuka nyt nappailee aaltoja ja kuka räpiköi, se on eri juttu..) ja Penichen alueelta löytyy mukavia paikkoja tälle lajille! Oltiin kuultu paljon hyvää Penichestä kamuilta ja hyviä vinkkejä, joten sinne siis. Majotuttiin ihan tarkalleen Balealin alueella Peniche Surfcampissa, nasta mesta! Matkan ajankohta miun osalta: 26.5.-30.5. (muut seurueesta jäi paikan päälle lauantaihin saakka). Tässäpä lyhyesti matkan tapahtumia:

26.5. sunnuntaina aikaisin aamulla suunnattiin Marin, Susun, Ainon, Merin ja Annan kans Helsinki-Vantaalle, sieltä Lissaboniin, sieltä autoon ja lopulta perille Penicheen. Matka sujui tosi hyvin vaikka vasta tovi ennen koneeseen menoa alettiin selvittelee kyytiä kentältä Penicheen.. :p Kerron kohta tarkemmin Peniche Surfcampista mut se oli onneks sen verran mainio paikka että tuokin viime hetken kyyti onnistui ilman ongelmia! Sunnuntai meni vähän haahuillessa ehkä vaikka oltiin perillä Penichessä jo joskus ennen puoltapäivää. Itse kullakin oli kuitenkin jotain vähäunisia öitä takana, miulla mm. kevätkarkelot ja uneton matkayö :p Mari ja Aino kävi kuitenkin jo aalloilla, muut keskitty oleskeluun ja tsekkailuun :D Tässä pari kuvaa reissun alusta:

 Ei oo fygest kii! vai..

Mie ja Susu sekä tuuli :))

Ranta.

Ranta II.

Mari, Anna, mie ja Supertubos :D

Eli eka päivä sujui kuljeskelun, hengailun ja nukkumisen myötä mukavasti! Käytiin myös kaupassa ostamassa snäkkiä ja juomassa terassilla halpaakumikä olutta ja onneks takas löyty kätevä ja lyhyt oikotie! Vaaiii..no ainakin kauniit maisemat löyty.

Maanantaina sit riensimme kaikki aalloille. Koko viikoks oli tietty luvattu kreisin tuulista säätä ja isoja aaltoja, mut maanantaille sattu pienimmät laineet. Oli kyllä todella mukavaa virkistää surffimuistoja ja päästä räpiköimään! En kyllä voi kehua taitojani mutta jonkun aallonpoikasen sain kuitenkin! Iltasella käytiin taas vähän kuljeskelmassa lähialueilla ja syötiin illallista hostellilla. Päivä oli kyllä vaatinut veronsa niin ei jaksettu bailailla niin ku muut asuinkamumme :p

Mie ja pakettiauto.

Tiistaina päivällä, ennen rannalle suuntaamista käytiin kattelemassa pikkukylää (nimi täysin kadoksissa..), parin kilsan päästä majapaikastamme. Ostin hupparin sympaattisesta ADN Surfshopista, koska oltiin huomattu päivien aikana että tuuli on niin saaterin kylmä että ei pärjätty. Surkeeta pakkaamista ja valmistautumista kyllä suhteellisen kokeneelta matkaseurueelta, oivoi. Jäi farkkupikkarit käyttämättä kyllä. No, huppari päällä kelpas olla. Käytiin iltapäiväsurffilla jo aika isoissa aalloissa, mut oli ehkä miun reissun paras surffaus silti! Illalla hostellilla järjestettiin barbeque, johon osallistu n. 30 henkilöä. Ruokaa ja juomaa riitti ja meno oli hauska! Olin niin poikki kuitenkin et kävin unille jo yhden aikaan, osa meistä onneks jakso vähän reippaammin ;)

Sit keskiviikkona aamusella suunnattiin surffikoulun mukana Molhe Lesten rannalle, samalle pätkälle josta löytyy Supertubos (kannattaa googlettaa) koska aallot oli käyny todella massiivisiks lähirannallamme Praia do Balealilla. Surffi oli miun osalta aika surkeaa ja aallot heitteli miten sattu, joten keskityin nauttimaan sanimollukasta. Koska keskiviikkona oli Marin syntymäpäivät ja miun vika ilta, suunnattiin iltapäiväks Penichen kylään kattelemaan. Oli aika sateista ja harmaata, joten kylä ei ehkä ollut parhaimmillaan mut löydettiin mukava pikkubaarikahvila jossa herkuteltiin herkkupaloilla ja pelattiin ristiseiskaa :D tässä kuva:

Meri ja tee.

Torstai. Oli miun vika kokonainen päivä Portugalissa. Mentiin taas aamupäiväks Molhe Lesten rannalle, surffi oli keskinkertaista, sit hostellille pakkailee vikat tavarat ja hörppäämään lähtöjuomat. Sit suuntasinkin eka taksilla bussiasemalle Penicheen ja sieltä bussilla Lissaboniin. Oivoi, oli kyl vähän haikeet tunnelmat jättää tytöt Penicheen koska meillä oli ollu niin mukavat päivät siellä! 

Ehdin lopulta kattelee Lissabonia vaan muutaman tunnin verran, sillä kun saavuin perille bussilla, niin kävi ilmi että metrot on lakossa, joten etin jostain taksin päästäkseni hostellille. Metromatka perille ois kestäny n.15 min, mut nyt matka sen vähän erikoisen taksin kyydissä kesti noin tunnin.Taksikuski mm. luki kirjaa koko matkan ajan ja valitti miulle portugaliks kun en osannu neuvoo sitä tarkalleen perille :D Mut hostelli jossa yövyin, Equity Point nimeltään, vaikutti oikein mukavalta mestalta. Kävin vähän käveleksii ympäriinsä kaupungissa ja syömässä palukkaa, vaikutti kyllä tosi viihtysältä paikalta johon haluisin joskus palata. Tuleeks joku mukaan? :D

Siinä olikin miun Portugalin pyrähdys. Ainiin nopeesti vielä Peniche Surfcampista, tosiaan meillä oli täyshoitopaketti, johon sisälty 3x ruoka päivässä, surffikamat, 2x bbq-kemut viikossa ja tietty loistava majoitus! Palvelu oli erinomaista (esim. se saapumiskyyti) ja sijainti tosihyvä lähellä rantoja. Päästiin lisäks surffikoulun mukana aina sille rannalle, jossa oli parhaat olosuhteet. Hintakin oli todella hyvä, mie maksoin 5 päivältä ja 4 yöltä jotain 220e kaikesta! Eli suosittelen lämpimästi jos joku on suuntaamassa lyhyemmäks aikaa Penichen suunnille! :))

Nyt saatto tulla aika sekava teksti, miun olotilakin on vähän sekava kun on nyt tuo pidempi Meksikon reissu edessä :p Mut kommentoikaahan höpsöt ja palataan pian!

<3Helmi

Surffihommia!

Hello,
en oo varma että lukeeko tätä blogia kukaan mutta tiedoksenne että siirryin nyt tänne Etelä-Ranskaan surffileirille kesätöihin!
Viimenen vaihtopäivitys ja kuulumisia on tulossa piakkoin.
<3Helmi

Nyt ei tuu tekstiä

Heissan kaikki,
eilen en ehtiny kirjottaa enkä oikein tänäänkään, pahoittelut! Täällä on ihanaa olla.
<3Helmi